Vuosi sitten kevät yllätti verhonvaihtajan täysin ja jouluverhot vaihtuivat liiankin liukkaasti kesäisempiin verhoihin. Verhot näyttivät jo ripustusvaiheessa valjuilta ja tylsiltä mutta minkäs teit kun kesä oli jo ovella eikä ikkunaa voinut verhottomaksikaan jättää. Lupasinkin itselleni (vaadinkin siis itseltäni), että seuraavan kerran ikkunaan päästessään verhot ovat saaneet jotain piristystä pintaansa. Kevät alkaa taas kerran olla jo pitkälle mutta viimein eilen joulu sai väistyä keittiön ikkunasta. Tervetuloa kevät ja kesäheinät!

Ikkunassa siis pellavaverhot, joihin kirjoin tumman ruskealla muliinilangalla heinän korsia. Molemmissa kapoissa korsia on 4 ja ne on toteutettu laaka- ja varsipistoilla. Hämmentävää huomata, että koulun käsityötunneista on jäänyt jotain alkeellisia kirjontataitoja muistiin. Edellinen ja tähän mennessä ainoa kirjontatyöni on yläasteella tehty postikortin kokoinen huoneentaulu.

Työnjälkeä ihastelevat kissat pitivät ainakin näkemästään. Oikeasti taisivat ihmetellä mitä kummaa oikein riehun verhojen kanssa.

Verhojen lisäksi vaateliaat pikku-apulaiseni ovat valinneet myös maailman parhaan tyynyn sekä lelun:

Omalta osaltani lankahamstereiden saldo oli lähinnä huvittavan pieni. Jotenkin työt eivät vain edenneet suunnitelmien mukaan vaikka ajatuksia olisi ollut pää täynnä. Pitänee lohduttautua sillä, että pysyin kokonaisen kuukauden lankakauppojen ulkopuolella eikä lankavarastoni levinnyt lisää. Tein jo päätöksen henkilökohtaisen hamsterikuukauden jatkamisesta kesään asti. Jospa sen jälkeen hyllyissä ja laatikoissa olisi vähän väljempää ja vaatekaapista löytyisi paljon kivoja neuleita. Tässä esiteltynä edellisen postauksen sukkien lisäksi helmikuun aikana valmistuneet neuleet.

 

 

 

 

 

Hamsterikuu on alkanut takkuisesti ja hitaasti eikä mitään valmista meinaa syntyä. Vihdoin ja viimein puikoilta putosi kuitenkin valmis sukkapari.

 
Sukat menivät isännälle ystävänpäivälahjaksi ja niiden oli tarkoitus valmistua heti helmikuun alussa. Todellisuudessa puikot heiluivat kiivaasti vielä töiden jälkeen ja sukat lahjoitettiin vasta illalla. Sukat ilahduttivat saajaansa ja pääsivätkin heti käyttöön. Näillä pakkasilla sukille onkin käyttöä, kun talomme lattialla on enää muutama aste lämmintä päivittäin lämmitettävistä varaavista takoista ja täydellä teholla huutavista pattereista huolimatta. En halua edes ajatella seuraavan sähkölaskun loppusummaa. 

 
Lankana sukissa on Novitan 7 veljestä (onko muita lankoja ylipäätään olemassa) ja puikkoina heilui 4,0 mm bambutikut. Malli on oman mielikuvitukseni tulosta ja valmiit sukat on viimeistelty silitysraudalla höyryttämällä. Sukat ovat kokoa 43 ja niihin hukkui lankaa yhteensä 111 g. 

Lopuksi vielä pakollinen kissakuva. Tällä kertaa pääosassa on raidallinen pikku-apulaiseni eli Wilhem Walloittaja.

Uusi vuosi on alkanut ja vuoden ensimmäiset käsityöt on saatu valmiiksi. Olen luvannut itselleni, että tänä vuonna saan viettää enemmän aikaa ompelukoneen ja neuleiden parissa tuntematta huonoa omaa. Lupasin myös, että lankakorien ja kangasvarastojen sisältöä en saa kasvattaa kuin äärimmäisessä hädässä. Se, mikä lasketaan äärimmäiseksi hädäksi, onkin sitten ihan oma juttunsa.

 
Lankana sukissa Novitan Nalle Colori ja puikkoina 2,5 mm normaalit metalliset sukkapuikot.

Sukkien lisäksi päätin antaa lahjaksi tilkkupeiton, jota voisi käyttää lattialla leikkialustana tai vaikka vaunuissa lämmikkeenä. Tilkkupeitto oli elämäni ensimmäinen tilkkutyö mutta sen teko onnistui hämmentävän vaivattomasti. Vielä ei jokainen sauma ehkä osunut täysin kohdalleen mutta harjoitus tekee varmaan tässäkin hommassa mestarin.


Ostin tilkkupeittoa varten 4 eri kangasta; kahta tilkkukangasta 25 cm, yhtä 50 cm ja taustakangasta 80 cm. Aloitin työn pesemällä kankaat, jotta kutistuminen ei aiheuttaisi ongelmia myöhemmin käytössä. Leikkasin kankaista pahvinpalan avulla 11,5x11,5 cm kokoisia paloja ja 4x15 cm levyistä reunakaitaletta. Palojen pilkkominen voisi olla mukavampaa oikeiden työvälineiden kanssa. Ainakin pyöröleikkuri ja leikkuualusta pääsivät ostoslistalle ja ne on hankittava ennen seuraavaa tilkkutyökertaa.
 
Paloista sommittelin omaa silmää miellyttävän pinnan ja ompelin palat kiinni toisiinsa. Palojen reunaan ompelin reunakaitaleet. Peiton sisälle tuli pehmusteeksi ohut vanuvuori, jonka ompelin ensin kiinni taustakankaaseen. Lopuksi käänsin reunakaitaleet taustakankaan päälle ja peitto oli valmis silitettäväksi.
 

Valmiin peiton koko on 73x103 cm ja siitä tuli mielestäni tilkkutyökokemukseni huomioon ottaen kivannäköinen. Karvainen pikku-apulainen kävi myös tarkastamassa lahjan laadun ja naukaisi hyväksyminen merkiksi.
 
Nuoremmat laaduntarkkailijat keskittyivät sillä aikaa alakerrassa olennaiseen.

Lämmin kiitos jälleen kaikille kommentoineille! Joulu oli ihanan rauhallinen ja rentouttava. Ja lomaa on vielä jäljellä kokonainen viikko. Mukavasta työstä huolimatta loma on aina lomaa.

Juuri ennen joulua valmistui vielä muutama lapaspari pukinkontin täytteeksi. Lapaset menivät appivanhempikokelailleni ja ne tuntuivat ilahduttavan saajiaan kovasti. 

 
Nämä lapaset menivät appiukkokokelaani valtaviin käsiin. Lapasissa on 48 silmukkaa ja selkäpuolen kuviointina on tuttu hunajakennokuvio ja palmikot. Lapasten peukalo on intialainen (intialaisen peukalokiilan ohje löytyy esimerkiksi Langanluonti-blogista). Ei ehkä ihan paras mahdollinen peukalomalli näin suuriin lapasiin.

 
 
Valkoiset lapaset menivät anoppikokelaalleni ja niissä on muutamista tekemistäni sukista tuttu lehtikuvio. Kuvio soveltui helposti lapasiin neulottavaksi ja seuraavaksi täytyisi varmaan kehitellä vielä pipo ja huivi samalla kuviolla, niin olisi koko sarja valmiina. Viime vuonnahan anoppikokelas sai samaa sarjaa olevat sukat synttärilahjaksi. Näissäkin lapasissa kokeilin intialaista peukaloa, joka sopikin nätisti naisen lapasiin. Molemmissa lapasissa lankana oli Novitan 7 veljestä ja puikkoina ne tutut ja turvalliset 4 mm bambutikut.

Kissat antoivat joulukuusemme, ihme ja kumma kyllä, olla lähes tulkoon rauhassa koko joulun. Lahjanarut sen sijan saivat kyytiä.
 

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja puikkojen huiske vaan kiihtyy kun pukin konttiin pitää saada täytettä. Nämä vaaleanpunaiset raitasukat valmistuivat maanantain ja tiistain välisenä yönä ja menivät suoraan kummitytön pakettiin.


 

Sukissa on lankana jälleen Novitan 7 veljestä ja puikkoina heilui 4 mm bambutikut. Osaankohan mitään muuta yhdistelmää käyttääkään :) Sukat ovat kokoa 37-38 ja värit on valittu saajan lempivärien mukaan. Kuvissa sukka-parat on venytetty hiukan isomman tytön kinttuun ja näyttävät sillä pieniltä ja harvoilta.

Kisut odottelevat jo kovasti, että joulukiireet olisivat ohi ja mammalla olisi taas aikaa rapsuttaa niitä neulomisen sijasta kaikki illat. Onneksi hyvästä ruuasta seuraa se parempi mieli eikä mamman laiminlyönti tunnu ihan niin kamalalta. Nuorimman kisun kohdalla laiminlyöntiä taitaa tapahtua ainakin vatsan koosta päätellen todella paljon vaikka kisuja kaikki vapaa hetket ja yön pikkutunnit sekä aamuhetket paijataankin.
 
 

Viikko sitten sunnuntaina palasimme Euran suunnalta partiotapaamisesta ja matka käytettiin hyödyksi geokätköjä etsien. Ensimmäisenä matkalle osui Halkivahankivi (GC17563). Halkivahankivi on mainittu ensimmäisen kerran jo vuonna 1486 Huittisten, Köyliön ja Kokemäen kuntien rajana. Seuraavaksi matkalta löytyi 0 km: Huittinen (GC2657D), jonka hakemiseen ei viitsitty kirpeässä pakkassäässä kovinkaan montaa hetkeä kuluttaa.
  
                        Halkivahankivi                                                    0 km: Huittinen

Huittisten jälkeen auto pysäytettiin Loimijoen rantaan Vanhankosken lehtojensuojelualueelle, joka on nykyisin myös Natura-aluetta. Ensimmäisenä käytiin hakemassa Loimijoki 1: Vanhakosken lehto, joka on Loimijoen kätkösarjan ensimmäinen purkki. Seuraavaksi logattiin Loimijoki 2 reunion - Mommolankoski (GC2GWKZ), joka löytyi nimensä mukaisesti Mommolankosken rannasta. Pakkasesta huolimatta koski kuohui komeasti.
 
                   Loimijoki 1                                                           Loimijoki 2
 

Viimeisenä ennen kotiin paluuta napattiin vielä Taikayöntien taikasilta (GC1Y7GK). Punkalaitumenjoen ylittävä silta on kevyen liikenteen riippusilta ja sitä kutsutaan usein Nikkilän riippusillaksi.
 

Lapaskuu meni osaltani tavoitteisiin nähden penkin alle. Onnistuin neulomaan vain kolmet lapaset niiden toivottujen viisien sijaan. No tiedänpähän mitä teen joulukuussa :)

Jo lapaskuun alussa päätin panostaa myös itseeni, sillä lapastilanteeni on neulomisinnostukseeni nähden hälyttävän rajallinen. Nämä siniset lapaset ovatkin minulle itselleni. Lapasten selkämys on koristeltu kahdella eri silmukkamäärillä neulotuilla palmikoilla.
 

Kolmannet määräajassa valmistuneet lapaset menevät joululahjaksi appiukkokokelaalleni. Hän toivoi minulta lapasia jo viime talveksi mutta jotenkin ne jäivät tekemättä. Tekosyynä voisin käyttää vaikka kyseisen herran valtavaa kädenkokoa. Lämmittäköön nämä siis tänä talvena.
 

Raidalliselle pikku-apulaiselle lapaset ainakin näyttivät kelpaavan.
 

Lapaskuukin on ehtinyt jo yli puolen väliin. Monet lapaset ja muut tassut lämmittimet onkin jo aloitettu mutta nyt valmistui ensimmäinen valmis pari. Eli maastokuvioiset kynsikkäät Isännälle tänään synttärilahjaksi. Hyvin ehdin neulomaan, kun jo aamulla päättelin viimeisen langanpätkänkin.

 
Lankana kynsikkäissä on Novitan Nalle Colori ja puikkoina heilui 2,5 mm metallipuikot. Tämän sävyn valmistus lienee jo lopetettu mutta onnistuin haalimaan sitä kaappeihini viime syksynä Kauppakeskus Jumbon Pristamasta useamman kerän kun Isäntä kehui lankaa just hienoksi. Näihin lankaa kului kaikkiaan n. 50 g.

Kynsikkäitä neulottiin Karvaisen pikku-apulaisen tiukassa vahdissa. Nuoremmat pikku-apulaiset sijaan eivät tajunneet ollenkaan mitä hääräilin kamerani kanssa aamutuimaan ennen töihin lähtöäni.


No, tuleeko siitä valmista?                                       Ihme höseltäjä toi mamma. Joo, se on ihan sekaisin

Sunnuntaina etsittiin taas purkkeja pitkin metsiä. Tällä kertaa valikoiduista 6 kätköstä löydetyksi kuitenkin vain 2. Parin kohdalla kierrettiin ja kurkittiin mutta mitään ei löytynyt. Täytyy palata paikoille joskus myöhemmin paremman onnen kera.

Päivän ensimmäinen geokätkönä löytyi Makasiinit (GC1JP9C), joka sijaitsi Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan vanhoilla makasiineilla. Tehdas on aloittanut toimintansa jo 1930 ja on vanhin suomalainen tapetinvalmistaja. 
Hylätyt makasiinit ja kätköpurkin kätkemää

Seuraavana purkkina löytyi Rest Stop of TOIJALA ABC (GCF154), joka sijaitsee nimensä mukaisesti Toijalan ABC:n tuntumassa. Kätkö on luotu erityisesti geokätköilevien lapsiperheiden automatkojen taukoja varten mutta hyvin mekin kätkölle löysimme  :)

 
Toijalan ABC:n kätköllä                                  Hassu puu